Paikallistaminen ja läheistäminen

Sanomalehdissä yhä lisääntyvä yhteinen tuottaminen ja samojen valtakunnallisten sisältöjen julkaiseminen edellyttävät vastapainoksi paikallisuutta ja läheisyyttä oleellisina lukijasuhteen luomisen keinona.

Lukijat haluavat tietää mitä heidän lähialueellaan tapahtuu, miten kunnalliset tai valtakunnalliset päätökset vaikuttavat heidän tai heille tärkeiden ihmisten elämään. Pelkkä hallinnon suoltaman uutisvirran rutiininomainen raportointi etäännyttää lukijat. Samoin käy, jos vain kirjataan jonkun asian eteneminen byrokratian rattaalta toiselle tai raportoidaan lukemattomia asiantuntijalausuntoja, eikä kerrota mikä merkitys tällä tapahtumalla on, ja miten asiaan voisi vaikuttaa.

Sanomalehdissä paikallisuudella on usein tarkoitettu jutun tapahtumapaikan tai vaikutusten maantieteellistä sijaintia. Paikallisuus ja siihen kuuluva läheisyys voivat tarkoittaa sekä maantieteellistä läheisyyttä että erilaisia kerronnallisia keinoja tuoda juttu lähelle lukijan tai käyttäjän omaa kokemusmaailmaa. Keskeisiä asioita ovat silloin aiheenvalinta, näkökulma ja haastateltavat, kielenkäytön keinot ja tunteisiin vetoaminen.

Laajan palvelun sanomalehdestä ja ”kaikelle kansalle” uutisoinnista on sanomalehtien toimituksille ollut vaikea siirtyä ajattelemaan erilaisia mallilukijoita eri alueilla ja erilaisissa elämäntilanteissa. Kaikesta ei mediassa voi kertoa ja siksi aiheiden ja niiden näkökulmien valinta onkin keskeistä. Kerrotaanko enemmän eduskunnan valtapeleistä vai siitä, miten terveydenhuollon ja koulutuksen säästöt näkyvät ihmisten elämässä. Entä keitä jutuissa haastatellaan: päättäjiä, johtajia, asiantuntijoita vai asiasta käytännön kokemusta omaavia?

LUE: Paikallistaminen ja läheistäminen Etelä-Suomen Sanomissa

Hanna Myyrä
Kirjoittaja työskentelee Etelä-Suomen Sanomissa toimituspäällikkönä
Mia Miettinen
Kirjoittaja työskentelee Etelä-Suomen Sanomissa uutispäällikkönä

Etelä-Suomen Sanomissa otettiin paikallisuusstrategian laatiminen yhdeksi strategiseksi projektiksi syksyllä 2012 ja toimituspäällikkö Elina Salo otti sen johtamisen erikoisammattitutkinnon projektityökseen. Koska paikallisuus on maakuntalehden elinehto, haluttiin, että meillä on aiempaa tarkemmin määritelty, mitä paikallisuudella tarkoitamme ja miten edistämme asiaa käytännön työssä.

Paikallisuuden työkaluksi löytyi Kalevasta hyvä malli. Olimme Kalevassa tammikuussa 2014 osana Aalto-yliopiston vetämää TOIMI-hanketta ja otimme sieltä saamamme mallin paikallistamisesta hyvin sujuvasti omaan käyttöömme.

Toimituksessa paikallistamisen työkaluja käsiteltiin toimituksen viikkopalaverissa ja sen jälkeen eri osastoilla. Osastoilla pohdittiin, mihin asioihin paikallisuutta voisi lisätä ja missä suositaan paikallisia aiheita aiempaa enemmän. Yhtenä herättäjänä oli TOIMI-hankkeen tutkijoiden tekemä sisällönanalyysi, joka osoitti, että vaikka mielsimme itse tekevämme paikallisuus edellä, lehden sisältö painottui enemmän yleisiin asioihin ja näkökulmat olivat enemmän virkamiesten puhetta ylhäältä alaspäin kuin asukkaiden puhetta siitä, miten päätökset heihin vaikuttavat.

Merkitys ymmärretään

Toimittajat ymmärtävät hyvin, mikä merkitys paikallisuudella ja läheistämisellä on lehdelle. Aiheiden paikallistaminen tai läheistäminen kaatuvatkin enemmän resurssikysymyksiin – onko järkevää käyttää aikaa paikallisen haastateltavan etsimiseen vai tehdä kokonaan paikallinen juttu eri aiheesta. Lähtökohdaksi on kuitenkin otettu, että yhteistyöjuttuihin ja STT:n pääjuttuihin tehdään paikallistus aina, kun se on mahdollista.

Paikallistamisen keinoihin kuuluvat muun muassa paikallisen kärjen hakeminen juttuun, paikallinen kainalo, paikallinen kuva ja kuvateksti tai minigallup jutun yhteyteen.

Sisällön puolella eniten kehitettävää on ehkä siinä, miten kuntapolitiikan uutisoinnissa juttua jatketaan päätösten vaikutusten käsittelyllä. Aikataulut eivät anna aina myöten siihen, että asukkaiden näkökulma olisi mukana jo päätöksiä uutisoitaessa, mutta aiheita voisi usein laajentaa sen jälkeen.

Käytännöllisenä ongelmana on myös ollut paikallisten haastateltavin etsiminen nopealla aikataululla. Jos esimerkiksi STT:n juttu tulee myöhään, ei aina löydetä aiheeseen sopivaa edustajaa paikalliselta tasolta. Myös tähän on annettu konkreettisia työkaluja, mm. sosiaalisen median ja koko konsernin kontaktien hyödyntämiseksi, mutta aina ei vain tärppää saman päivän aikana.

Paikallisuuden määrittely

Toimituspäällikkö Elina Salon JET-työhön kuului Mediatalo Esan eri medioiden paikallisuuden määrittely aiempaa tarkemmin. Etelä-Suomen Sanomien paikallisuusmäärittelyyn kuuluu olennaisena osana oman alueen ja sen asukkaiden puolella oleminen. Se tarkoittaa, että lehden tulee selvästi ottaa kantaa asioihin, jotka näemme alueen kannalta merkittäviksi ja toimia myös verkostoissa, joilla on samanlainen intressi.

Sisällössä paikallisuuden täytyy korostua ja lehden täytyy katsoa asioita siltä kannalta, miten ne vaikuttavat asukkaiden hyvinvointiin. Silti nurkkakuntaiseksi ei saa heittäytyä, sillä valtakunnan, EU-tason ja kansainvälisen tason muutokset ja päätökset heijastuvat aina myös paikalliselle tasolle. Niiden vaikutuksia vain pitää pyrkiä avaamaan myös paikallisesta näkökulmasta.

Paikallisuus ei tarkoita myöskään sitä, että ongelmat lakaistaan maton alle. Sanomalehden tehtävänä on tuoda niitä esille, koska se voi edesauttaa niiden ratkaisemista.

 

Paikallistaminen ei tarkoita sitä, että kaikkiin juttuihin pitäisi lisätä ns. taviksista katugallup tai laajentaa joka juttua tunteita koskettavalla yksittäisen ihmisen tarinalla. Toki ihmiset haluavat myös tietää mitä valtakunnassa tai ulkomailla tapahtuu, varsinkin tapahtumien syy- ja seuraussuhteista sekä niiden vaikutuksista omaan tai paikkakunnan elämään. Paikallistaminen ei maakuntalehdissä myöskään tarkoita sitä, että kaikista pienistä taajamista tehtäisiin säännöllisesti juttuja, sillä tila ei siihen riitä. Jutun aiheen pitää olla alueella yleisesti kiinnostava, vaikka se tapahtuisikin pienessä kylässä.

Paikallistamisen ja läheistämisen lisäämiseksi kehitimme TOIMI-hankkeessa Kalevassa ja Etelä-Suomen Sanomissa yksinkertaisen ohjeen eli muistilistan siitä miten juttuja voisi paikallistaa, riippuen siitä paljonko aikaa on käytettävissä ennen kuin juttu julkaistaan.

Tutkimme paikallistamista ja läheistämistä myös lehdille tekemissämme sisällönanalyyseissa. Tekniikan Maailmassa sisällönanalyysissa paljastui, että erityisasiantuntijoiden ääni hallitsi lehden sisältöä. Vaikka lehden luotettavuus perustuukin asiantuntijoiden tuottamiin testijuttuihin, ehdotimme myös autojen ja laitteiden käyttökokemuksen lisäämistä juttuihin. Samoin voisi pohtia kuinka merkityksellisiä kaikki laajat taulukot ja paljon työaikaa vievät mittaukset ovat laitteiden käyttäjille.

Mitä aikaisemmin lehden sisältöä ideoidaan ja tuotetaan, sitä enemmän on myös mahdollisuuksia miettiä kuinka paljon resursseja voidaan käyttää tekemään sisällöstä lukijoita kiinnostavampaa ja merkityksellisempää.

LUE: Etelä-Suomen Sanomien paikallistamisohje

Juttujen ja aiheiden paikallistaminen & läheistäminen 

Kysy itseltäsi      

  • Miten asia tai tapahtuma vaikuttaa levikkialueeseen tai levikkialueella?
  • Ketä se koskee: perheitä, yrityksiä, päättäjiä, hallintoa?
  • Kenen puolella olemme?
  • Mitä uusi laki/asetus/muutos tarkoittaa eri puolilla levikkialuetta?
  • Onko samanlaista tapahtunut aiemmin meidän alueellamme?
  • Onko mukana paikallisia ihmisiä tai tietääkö joku paikallinen asiasta?
  • Onko alueella joku ihminen/yritys/yhteisö joka kokenut saman?
  • Onko alueella joku ihminen/yritys/yhteisö jolle voisi käydä samoin?
  • Mihin paikalliseen tapahtumaan/hankkeeseen tätä voisi verrata?
  • Mitä paikallisia intressiryhmiä, yhdistyksiä, aktivisteja on olemassa asian tiimoilta?
    Mistä löytyy paikallista dataa ja tilastoja?
    Aikooko joku paikallinen osallistua? Onko asiantuntija? Miten valmistautuu?
    Vinkkirinki: Tunnetko jonkun, oletko/aiotko itse?

Resurssit ja keinoja juttujen paikallistamiseen
Alle tunti

  • Käsittelijä tai toimittaja fokusoi otsikkoa, ingressiä ja jutun kärkeä
  • Etsitään paikallinen arkistokuva tai grafiikka
  • Tehdään yksinkertainen paikallistava grafiikka
  • Tehdään lyhyt puhelinhaastattelu paikalliselle toimijalle täydentämään juttua
  • Haku sosiaalisen median keskustelusta

1–3 tuntia

  • Muutetaan jutun rakennetta, paikallinen näkökulma kärkeen
  • Otetaan juttuun oma kuva
  • Tehdään lyhyt kainalo paikallisen henkilön kautta
  • Koostetaan arkistomateriaalista aikajana tai tausta
  • Tehdään kuvakooste arkistokuvista
  • Pyydetään verkossa lukijoiden kommentteja ja kuvia
  • Paikallisen päättäjän/aktivistin puhelinhaastattelu asian merkityksestä lähiseudulle
  • Tehdään oma infografiikka
  • Tehdään pikagallup

3–7 tuntia

  • Tehdään aiheesta oma juttu, virtuaalitoimituksen/STT:n jutusta taustakainalo
  • Tehdään aiheesta kokonaan oma juttu paikallisella kärjellä,
  • Pääjuttuun tehdään laajempi oma kainalojuttu joko kuvallinen henkilöjuttu tai asiantuntijahaastatteluja
  • Lisätään laaja infografiikka paikallisesta näkökulmasta
  • Suunnitellaan aiheesta juttusarja ja julkaistaan ensimmäinen osa

Seuraavina päivinä

  • Suunnitellaan jatkokäsittelyyn näkökulmia
  • Tehdään aiheesta yksittäinen paikallinen jatkojuttu
  • Aloitetaan aiheesta juttusarja
  • Hyödynnetään verkkoa ja sosiaalista mediaa (lisätiedot/ kokemukset)
  • Kootaan ja päivitetään verkkoon aihetta koskevat jutut ja keskustelut

Muista myös nämä:
Verkkoaktivointi
Hakuammuntahaeskelu lumipallotekniikalla (tiedätkö jonkun, joka…)
Soitto asiantuntijoille, järjestöihin, yhdistyksiin, yrityksiin
Sosiaalisessa mediassa kysyminen
Etsi expertti –palvelu
Oma ihmispankki (jatkossa toimituksen yhteinen?): lista tavatuista ihmisiä, joista voisi olla apua
Perhepiiri, kaverit, sukulaiset ym – henkilökohtainen sähköpostilista kuuluttelua varten
Portinvartijoiden tunnistaminen: kuka on tämän asian asiantuntija tai tuntee asiaan liittyviä ihmisiä?

Toimituksen uusi ideointimalli

  1. Tavoite: nykyistä laveampi ja virkeämpi ideointikulttuuri, joka ylittää osastorajat,
  2. Tapa: Ideoita kaipaava kutsuu 3–5 ihmistä kahville antamalla ennakkotehtäväksi miettiä kolme ideaa johonkin kaipaamaansa toimitukselliseen asiaan, joka pääsääntöisesti laveampi kuin yksittäinen juttu. Voi kuitenkin olla yksittäinen tapahtuma tms.
  3. Kutsuja arvioi itse, keistä on eniten hyötyä juuri kyseisen asian ideoinnissa.
  4. Kutsuun vastataan heti, siitä voi myös kieltäytyä. Jos kutsun ottaa vastaan, on velvollisuus mennä paikalle tai lähettää sijainen (esim. äkilllisesti keikalle joutuessaan).
  5. Talo tarjoaa kahvit.
  6. Osastojen viikkopalaverissa varmistetaan, että joka viikko järjestetään vähintään yhdet ideakahvit.
LUE: Kalevan paikallistamisohje

Miten paikallisuus otetaan huomioon suunnittelussa Kalevassa?

Miten asia tai tapahtuma vaikuttaa paikalliseen elämään?
Koskeeko asia perheitä vai yrityksiä? Kenen puolella lehti on?
Mitä uusi laki, asetus tai ohje merkitsee paikkakunnalla?
Miten asia vaikuttaa alueen eri osissa?
Miten erilaiset ennusteet suhteutetaan paikallisiin oloihin?
Voisiko muualla sattunut asia tapahtua myös meillä?
Onko kyseessä tapahtuma, jossa on mukana paikallista väkeä?
Mitä paikallisia intressiryhmiä, yhdistyksiä, aktivisteja on olemassa asian tiimoilta?
Mistä löytyy paikallista dataa ja tilastoja?

Resurssit ja keinoja juttujen paikallistamiseen:
Aikaa alle tunti
Deski tai toimittaja fokusoi otsikkoa, ingressiä ja jutun kärkeä
Etsitään paikallinen arkistokuva tai grafiikka
Tehdään yksinkertainen paikallistava grafiikka
Tehdään lyhyt puhelinhaastattelu paikalliselle toimijalle täydentämään juttua
Haku sosiaalisen median keskustelusta 

1–3 tuntia
Muutetaan jutun rakennetta, paikallinen näkökulma kärkeen
Otetaan juttuun oma kuva
Tehdään lyhyt kainalo henkilön kautta
Koostetaan arkistomateriaalista aikajana tai tausta
Tehdään kuvakooste arkistokuvista
Pyydetään verkossa lukijoiden kommentteja ja kuvia
Paikallisen päättäjän/aktivistin puhelinhaastattelu asian merkityksestä lähiseudulle
Tehdään oma infografiikka
Tehdään pikagallup 

3–7 tuntia
Tehdään aiheesta oma juttu, yhteistoimituksen/STT:n jutusta taustakainalo
Tehdään aiheesta kokonaan oma juttu paikallisella kärjellä, yhteistoimituksen juttu toimii vain idean antajana
Pääjuttuun tehdään laajempi oma kainalojuttu joko kuvallinen henkilöjuttu tai asiantuntijahaastatteluja
Lisätään laaja infografiikka paikallisesta näkökulmasta
Suunnitellaan aiheesta juttusarja ja julkaistaan ensimmäinen osa 

Seuraavina päivinä
Suunnitellaan jatkokäsittelyyn näkökulmia
Tehdään aiheesta yksittäinen paikallinen jatkojuttu
Aloitetaan aiheesta juttusarja
Hyödynnetään verkkoa ja sosiaalista mediaa lisätietojen ja kokemusten saamiseksi
Kootaan ja päivitetään verkkoon aihetta koskevat jutut ja keskustelut

ESS_laakekorvausjuttu

Etelä-Suomen Sanomien jutun kärjeksi on valittu vanhempien ihmisten käyttämä rintakipulääke Nitro ja kuva kertoo osuvasti myös lääkekaapin sisällöstä ja lääkkeiden määrästä. Kainalossa on kuitenkin kerrottu mistä esimerkiksi lapsiperheet saavat tietoja muiden lääkekorvausten noususta tai laskusta ja taustoitettu päätöstä.

Kaleva_kuntajuttu

Kaleva teki grafiikalla tiivistelmän eri työelämäjärjestöjen kannasta kuntien tehtävien karsimiseen.

Kaleva_effi

Kaleva teki jutun Ollilan ehdotuksesta siirtyä autoverotuksessa ajetun matkan verottamiseen ja nosti kärkeen Effin ja yksityisyyden vaarantamisen. Kuinka moni lukijoista tietää mitä on Effi ja mistä nyt yksityisyyden vaarantamisesta on kyse?

Kaleva_effi2

Harjoituksessa jutun kärki käännettiin sähköasentajaan ja juttu taitettiin uudelleen tasan samoilla elementeillä kuin alkuperäisessä jutussa.

HS

Helsingin Sanomat olisi voinut tehdä lyhyen rutiiniuutisen valtuustokäsittelyn jälkeen vammaisten avustusten vähentämisestä. Toimittaja teki jutun jo kun se oli tulossa lautakuntaan. Hän haastatteli mm. Espoon vammaisasiamiestä ja sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajaa. Jutussa kerrottiin, mitä vammaisten avustusten vähentäminen tulisi kustantamaan käytännössä, eli paljon aterian hinnaksi tulisi ja kuinka paljon kuukausittaiset menot nousisivat. Suunnitelma aiheutti paljon keskustelua ja lopulta se peruttiin.

Merja Helle, mediakonseptien kehittämisen asiantuntija
Ota yhteyttä: merja.helle@mediakonsepti.fi

 

merja_150

Merja Helle

Mediakonseptien kehittämisen asiantuntija
merja.helle@mediakonsepti.fi
LinkedIn 
Blogi

maija_150

Maija Töyry

Mediakonseptien ja aikakauslehtityön asiantuntija
maija.toyry@mediakonsepti.fi
LinkedIn
Facebook

aurora1

Aurora Airaskorpi

HARRIH_MCRG1-150x150

Harri Heikkilä

Graafisen suunnittelun ja käytettävyyden asiantuntija
Hanna_Weselius

Hanna Weselius

Valokuvan ja kuvatyöprosessien asiantuntija
hanna.weselius@aalto.fi
LinkedIn 
Blogi 

riitta_mediakonsepti_fi

Riittä Perälä

Lukijasuhteiden asiantuntija
riitta.perala@aalto.fi
LinkedIn